Päiväkirja
15.12.2014
"HADDI! Mitä sä oikein nyt teet?!" huudahdin heti aamulla, kun olin saanut itseni raahattua tallille. Ori oli vapaana - yllätys, yllätys - ja tepsutteli miltei neitimäisesti ympäriinsä. Aina se löytyi jostain, missä sen ei pitäisi olla. Aiempien hevoskokemuksien perusteella muistelin, että aamulla pitäisi mennä iloisesti antamaan aamuruoat ja tehdä aamutalli. Haddin kanssa taas aloitan päivän jahtauksella. Orille se on leikki ja minulle ainaista kidutusta. Mutta tähänkin asti me ollaan selvitty, miksei muka jatkostakin? Alku oli vielä pahempi, silloin Haddi saattoi vaellella naapuriin saakka. Äksy, kuusikymppinen perfektionistipappa ei kuitenkaan oikein tykännyt pikkupaholaisestani. Ehkä syynä oli se, että riehakas varsa oli tuhonnut hänen puutarhavajansa edessä olleet pensaat. Ja kaikki muutkin istutukset.. Mutta minkä minä hevosen ahneudelle mahdan? Jos se tulee läpi puuaidasta, jossa on myös sähkölankaviritelmä, olen aika voimaton näissä asioissa. Talliin jättäminen yöksi nyt ei ole edes vaihtoehto, vaikka salpoja olisi kymmenen eri puolilla ovea niin ne eivät Haddia pidättele. Monet ovat ehdottaneet ruunausta, mutta entä sitten Haddi Juniorit? Ja Haddi Juniorien jälkeläiset? En minä toisten ihmisten kukkapuskien takia aio menettää hevoseni lapsenlapsenlapsia. Entä jos Haddista tuleekin vielä tärkeä marwariori, joka löytyy monesta sukupuusta?
19.01.2015
Tiesin, että Haddi kyllästyy todella nopeasti yhteen asiaan. Viime päivinä oli ahkerasti treenailtu kouluvääntöä, joten tänään kokeiltaisiin irtohypytystä. Olin valmistellut estekujan, siinä oli kamalan kova työ. Toivoin hartaasti että pikkuherra tajuaisi sen idean. Ensin oli pari ihan pientä kavalettia toiselle pitkälle sivulle, päädyssä oli hiukan alle puolimetrinen pysty, ja seuraavalla pitkällä sivulla samankorkuinen sarja. Annoin orin ensin irrotella vapaasti kentällä, se ei yllätyksekseni riehunut kovin paljon. Käyräantennit hörössä hevonen tutkaili esteet läpi. Kun lopulta aloitettiin, Haddi meinasi muutaman kerran hypätä estekujalta pois kentän aidan yli. Jotenkin kummallisesti se kuitenkin suostui pysymään aitojen sisäpuolla. En pyytänyt kuin pari hyppykierrosta, joiden jälkeen revin tyhjästä pitkän liinan. Juoksutin Haddia ravissa molempiin suuntiin pari minuuttia, ja lähdin kävelyttämään sitä maastoon. Korvat hörössä marwari tepasteli kuin maailman kuningas. Se pysyi yllättävän hyvin käsissä, uskon että herralla oli hyvä päivä. Kiittelin sitä runsaasti illalla. Pikku höpönäpöpöseni osasi siis ilmeisesti jotain hienoakin - kävellä ihmisen vierellä maastossa, jossa kuuluu jopa rasahtelua! Loistavaa.
20.01.2015 Estevalmennus, valmentaja Sede
Pirulaiseni oli ollut kauhean villinä koko aamupäivän. Ei kai siinä, ihan normaalia Haddin käytöstä, mutta tänään olin oikein varta vasten suunnitellut meille estevalmennuksen. Aika matalia pystyjä tiedossa, mutta korkeus ei ole tärkeintä. Ei oikein tee mieli hosua kauheasti ja pilata sitten koko hevosta. Taluttaessani Haddia kentälle, kertasin ihan perusasioita mitä käkkärän kanssa pitää tehdä. Edellisestä hyppykerrasta oli jo jonkin aikaa.
Heti aluksi tein orille selväksi, että tänään ei kiirehditä liikoja. Se ei oikein pitänyt suojista jaloissaan, mutta yritin ystävällisesti selittää, että niistä on vain hyötyä. Toisaalta, joissain asioissa marwari on melko kuuro. Kuten varmaan tänäänkin.. Verryttelyssä yritin saada sen rentoutumaan, hevonen oli levoton ja jännittynyt.
"Ptruuu, rauhassa", mutisin hiljaa varmaan enemmänkin itselleni, sillä ratsu alkoi tuntua dynamiitilta joka pian räjähtäisi käsiin. Hengitin syvään ja tein paljon ympyröitä. Hitaan ja mahdollisimman huolellisen lämmittelyn jälkeen kokeilimme yksittäistä pystyä. Haddi ei meinannut millään pysyä hallinnassa, vaan rynni esteelle ja ponnisti liian läheltä. Seuraavalla yrityksellä tein pari ympyrää lähestymisessä, paljon puolipidätteitä ja yritin saada vauhdin pysymään inhimillisenä. Kun pääsimme esteestä yli hengissä, ja ori hidasti askellustaan aavistuksen, uskaltauduin ohjaamaan sen toiselle, hitusen korkeammalle pystylle. Haddi korskahti mielenosoituksellisesti ja kieltäytyi tosi kivasti juuri, kun olin myötäämässä ohjista.
Muutenkin tästä ratsastuskerrasta jäi hiukan huono maku suuhun, mutta ensi kerralla vedetään paremmin!
24.01.2015 Kouluvalmennus, valmentaja Sede, ratsastaja AC
Katselin ratsukon lämmittelyä tyytyväisenä. Haddi on oma mussukkani, mutta sille ei tee pahaa olla välillä muillakin liikutettavana. AC meinasi muutamaan otteeseen menettää hermonsa hosuvan orin kanssa. Siinä vaiheesssa, kun hevosen kiemurakuuloelimet painuivat luimuun ja se nousi ties miten monennen kerran pystyyn, ratsastaja äksyyntyi ja pamautti pohkeensa Haddin kylkiin. Se heilautti päätään suuressa kaaressa ja lähti sitten pukkilaukkaan ympäri kenttää. AC yritti voimakkaasti kääntää hevosen ympyrälle, mutta kun mikään ei auttanut, hän vain kiskaisi ohjista niin kovaa kuin käsistä lähti. Marwari liukui pysähdyksiin, luimisteli ja korjattuaan asentooan se pyöri paikoillaan.
"Haddi on tosi herkkä suustaan! Sillä on myös aika vahva kuolain", nurisin ystävälleni. Tiesin kyllä, että hevonen piti saada pysähdyksiin, mutta en silti tykännyt katsella tuollaista. Tarkistettuani suupielet, näytin peukkua ja päästin kaksikon taas työskentelemään. Harjoittelimme ihan helppoja siirtymisiä, sekä laukkaaa kahdeksikolle. Haddi oli myös jonkin aikaa sitten oppinut laukanvaihdon. Herra oli vielä hiukan kömpelö joissain tehtävissä, mutta joka päivä se kehittyy paremmaksi.
25.01.2015
Haddista tuli isukki jo jonkin aikaa sitten, itse sain ilmoituksen hiukan myöhässä, mutta ymmärrettävistä syistä. Innostuin vähän liikaakin.
Heti kun olin jaksanut nousta ylös (sunnuntai), huomasin kännykkääni saapuneen puhelun. Ilmeisesti olin kuuroutunut jossain vaiheessa, mutta tuskin soittaja oli vielä ehtinyt hermostua. Parin tuuttauksen jälkeen kuulinkin tutun äänen linjan toisesta päästä.
"Mana on varsonut nätin tammavarsan, ei mulla muuta."
"Öh?" mutisin vain, mutta puhelu oli jo katkennut. Ei kai siinä, piti juosta nopeasti kertomaan Haddille. Ihan kuin se siitä muka mitään ymmärsi, orin huomio oli kiinnittynyt isoon porkkanaan minkä toin höntille onnittelulahjaksi.
"Mun pikku isäpappanen, ihana pikku höntipullukka, levoton hännystelijä, köhkerömönkijä.."
Tiedän, että kukaan ei olisi halunnut kuunnella sitä. Ja sen takia on huippuhomma, että Haddi asuu pihassani.
"HADDI! Mitä sä oikein nyt teet?!" huudahdin heti aamulla, kun olin saanut itseni raahattua tallille. Ori oli vapaana - yllätys, yllätys - ja tepsutteli miltei neitimäisesti ympäriinsä. Aina se löytyi jostain, missä sen ei pitäisi olla. Aiempien hevoskokemuksien perusteella muistelin, että aamulla pitäisi mennä iloisesti antamaan aamuruoat ja tehdä aamutalli. Haddin kanssa taas aloitan päivän jahtauksella. Orille se on leikki ja minulle ainaista kidutusta. Mutta tähänkin asti me ollaan selvitty, miksei muka jatkostakin? Alku oli vielä pahempi, silloin Haddi saattoi vaellella naapuriin saakka. Äksy, kuusikymppinen perfektionistipappa ei kuitenkaan oikein tykännyt pikkupaholaisestani. Ehkä syynä oli se, että riehakas varsa oli tuhonnut hänen puutarhavajansa edessä olleet pensaat. Ja kaikki muutkin istutukset.. Mutta minkä minä hevosen ahneudelle mahdan? Jos se tulee läpi puuaidasta, jossa on myös sähkölankaviritelmä, olen aika voimaton näissä asioissa. Talliin jättäminen yöksi nyt ei ole edes vaihtoehto, vaikka salpoja olisi kymmenen eri puolilla ovea niin ne eivät Haddia pidättele. Monet ovat ehdottaneet ruunausta, mutta entä sitten Haddi Juniorit? Ja Haddi Juniorien jälkeläiset? En minä toisten ihmisten kukkapuskien takia aio menettää hevoseni lapsenlapsenlapsia. Entä jos Haddista tuleekin vielä tärkeä marwariori, joka löytyy monesta sukupuusta?
19.01.2015
Tiesin, että Haddi kyllästyy todella nopeasti yhteen asiaan. Viime päivinä oli ahkerasti treenailtu kouluvääntöä, joten tänään kokeiltaisiin irtohypytystä. Olin valmistellut estekujan, siinä oli kamalan kova työ. Toivoin hartaasti että pikkuherra tajuaisi sen idean. Ensin oli pari ihan pientä kavalettia toiselle pitkälle sivulle, päädyssä oli hiukan alle puolimetrinen pysty, ja seuraavalla pitkällä sivulla samankorkuinen sarja. Annoin orin ensin irrotella vapaasti kentällä, se ei yllätyksekseni riehunut kovin paljon. Käyräantennit hörössä hevonen tutkaili esteet läpi. Kun lopulta aloitettiin, Haddi meinasi muutaman kerran hypätä estekujalta pois kentän aidan yli. Jotenkin kummallisesti se kuitenkin suostui pysymään aitojen sisäpuolla. En pyytänyt kuin pari hyppykierrosta, joiden jälkeen revin tyhjästä pitkän liinan. Juoksutin Haddia ravissa molempiin suuntiin pari minuuttia, ja lähdin kävelyttämään sitä maastoon. Korvat hörössä marwari tepasteli kuin maailman kuningas. Se pysyi yllättävän hyvin käsissä, uskon että herralla oli hyvä päivä. Kiittelin sitä runsaasti illalla. Pikku höpönäpöpöseni osasi siis ilmeisesti jotain hienoakin - kävellä ihmisen vierellä maastossa, jossa kuuluu jopa rasahtelua! Loistavaa.
20.01.2015 Estevalmennus, valmentaja Sede
Pirulaiseni oli ollut kauhean villinä koko aamupäivän. Ei kai siinä, ihan normaalia Haddin käytöstä, mutta tänään olin oikein varta vasten suunnitellut meille estevalmennuksen. Aika matalia pystyjä tiedossa, mutta korkeus ei ole tärkeintä. Ei oikein tee mieli hosua kauheasti ja pilata sitten koko hevosta. Taluttaessani Haddia kentälle, kertasin ihan perusasioita mitä käkkärän kanssa pitää tehdä. Edellisestä hyppykerrasta oli jo jonkin aikaa.
Heti aluksi tein orille selväksi, että tänään ei kiirehditä liikoja. Se ei oikein pitänyt suojista jaloissaan, mutta yritin ystävällisesti selittää, että niistä on vain hyötyä. Toisaalta, joissain asioissa marwari on melko kuuro. Kuten varmaan tänäänkin.. Verryttelyssä yritin saada sen rentoutumaan, hevonen oli levoton ja jännittynyt.
"Ptruuu, rauhassa", mutisin hiljaa varmaan enemmänkin itselleni, sillä ratsu alkoi tuntua dynamiitilta joka pian räjähtäisi käsiin. Hengitin syvään ja tein paljon ympyröitä. Hitaan ja mahdollisimman huolellisen lämmittelyn jälkeen kokeilimme yksittäistä pystyä. Haddi ei meinannut millään pysyä hallinnassa, vaan rynni esteelle ja ponnisti liian läheltä. Seuraavalla yrityksellä tein pari ympyrää lähestymisessä, paljon puolipidätteitä ja yritin saada vauhdin pysymään inhimillisenä. Kun pääsimme esteestä yli hengissä, ja ori hidasti askellustaan aavistuksen, uskaltauduin ohjaamaan sen toiselle, hitusen korkeammalle pystylle. Haddi korskahti mielenosoituksellisesti ja kieltäytyi tosi kivasti juuri, kun olin myötäämässä ohjista.
Muutenkin tästä ratsastuskerrasta jäi hiukan huono maku suuhun, mutta ensi kerralla vedetään paremmin!
24.01.2015 Kouluvalmennus, valmentaja Sede, ratsastaja AC
Katselin ratsukon lämmittelyä tyytyväisenä. Haddi on oma mussukkani, mutta sille ei tee pahaa olla välillä muillakin liikutettavana. AC meinasi muutamaan otteeseen menettää hermonsa hosuvan orin kanssa. Siinä vaiheesssa, kun hevosen kiemurakuuloelimet painuivat luimuun ja se nousi ties miten monennen kerran pystyyn, ratsastaja äksyyntyi ja pamautti pohkeensa Haddin kylkiin. Se heilautti päätään suuressa kaaressa ja lähti sitten pukkilaukkaan ympäri kenttää. AC yritti voimakkaasti kääntää hevosen ympyrälle, mutta kun mikään ei auttanut, hän vain kiskaisi ohjista niin kovaa kuin käsistä lähti. Marwari liukui pysähdyksiin, luimisteli ja korjattuaan asentooan se pyöri paikoillaan.
"Haddi on tosi herkkä suustaan! Sillä on myös aika vahva kuolain", nurisin ystävälleni. Tiesin kyllä, että hevonen piti saada pysähdyksiin, mutta en silti tykännyt katsella tuollaista. Tarkistettuani suupielet, näytin peukkua ja päästin kaksikon taas työskentelemään. Harjoittelimme ihan helppoja siirtymisiä, sekä laukkaaa kahdeksikolle. Haddi oli myös jonkin aikaa sitten oppinut laukanvaihdon. Herra oli vielä hiukan kömpelö joissain tehtävissä, mutta joka päivä se kehittyy paremmaksi.
25.01.2015
Haddista tuli isukki jo jonkin aikaa sitten, itse sain ilmoituksen hiukan myöhässä, mutta ymmärrettävistä syistä. Innostuin vähän liikaakin.
Heti kun olin jaksanut nousta ylös (sunnuntai), huomasin kännykkääni saapuneen puhelun. Ilmeisesti olin kuuroutunut jossain vaiheessa, mutta tuskin soittaja oli vielä ehtinyt hermostua. Parin tuuttauksen jälkeen kuulinkin tutun äänen linjan toisesta päästä.
"Mana on varsonut nätin tammavarsan, ei mulla muuta."
"Öh?" mutisin vain, mutta puhelu oli jo katkennut. Ei kai siinä, piti juosta nopeasti kertomaan Haddille. Ihan kuin se siitä muka mitään ymmärsi, orin huomio oli kiinnittynyt isoon porkkanaan minkä toin höntille onnittelulahjaksi.
"Mun pikku isäpappanen, ihana pikku höntipullukka, levoton hännystelijä, köhkerömönkijä.."
Tiedän, että kukaan ei olisi halunnut kuunnella sitä. Ja sen takia on huippuhomma, että Haddi asuu pihassani.